Suomen Oscar-ehdokas ja ohjaaja Tia Kouvo elokuvakerhossa

16. syyskuuta 2024 julkistettiin Suomen Oscar-ehdokas. Samana iltana tämä elokuva esitettiin Järvenpään Opiston elokuvakerhossa. Leffan ohjaaja-käsikirjoittaja Tia Kouvo nousi iloisesti hymyillen Studio 123:n portaita kerhomme vetäjän Timo Malmin vastaanottaessa hänet ja onnitellessa ehdokkuudesta.

Salissa kerholaiset pääsivät virittäytymään tulevan leffan tunnelmaan, koska salissa soi joulumusiikki. Mummola-elokuvassa on nimittäin joulu, jolloin lapset perheineen saapuvat joulunviettoon mummon ja vaarin luo. Ennen tragikoomisen elokuvan alkua Tia toivoi ymmärrystä heitä ja meitä itseämme kohtaan ja antoi luvan: ”Saa nauraa.”

Elokuva on kuvattu Tia Kouvon omassa mummolassa (joka on sittemmin purettu). Hän piti sitä hyvänä ideana, koska saattoi kirjoittaa kohtaukset tuttuun ympäristöön. Ihmiset eivät ole lavasteissa vaan käsikirjoitus on tehty mummolaan. Tia ja kuvaaja Jesse Jalonen näyttelivät itse kohtaukset paikan päällä, minkä perusteella tehtiin storyboard eli kuvasuunnitelma. Kuvaus on tehty seisovalla kameralla. Mökillä Tia vietti myös päivän Leena Uotilan (mummo) ja Tom Wentzellin (vaari) kanssa.

Tia Kouvo opiskeli elokuva-alaa Tukholmassa ja Göteborgissa. Ruotsissa olo on saattanut antaa etäisyyttä asioihin. Hän opiskeli aikaisemmin myös sosiaalipsykologiaa, koska on tosi kiinnostunut ihmisten käyttäytymisestä.  Hänen mielestään elokuva on yhteiskunnallinen väline. Hänen päättötyönsä oli lyhytelokuva Mummola, jossa oli osin samat näyttelijät kuin tässä esikoispitkässä.

Tavoitteena oli suomalainen ja universaali elokuva ja se Tian mielestä toteutui. ”Lopputulos on sellainen kuin odotin.” Ulkolaisilla festivaaleilla elokuvan teemat on tunnistettu. Koreassa sanottiin mm. ”meidänkin isoisämme dokaa samanlailla”. Puolassa toisin ihmeteltiin ja todettiin, että heillä ensin riidellään ja sitten syödään. Teemat lähtevät surusta: ei puhuta tärkeistä asioista, kohtaamisen vaikeus, yhdessäolo. Koti on tärkeä estradi ihmissuhteille, miten ne hoidetaan.

Tulevista töistä Tia kertoi, että seuraavaa käsikirjoitusta kirjoitan eli vasta aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua on tulossa leffa.

Timo Malmin kysyessä perinteisen kysymyksen autiosaaren leffasta vastauksena oli ”Voi, voi, pitäisi valita huolella. Ehkä radikaalisti valitsisin Todd Solondzin Happiness (Onni).”

STATISTI LEFFAKERHON VIERAANA

Parin viikon päästä Mummola-esityksestä leffakerhossa katsottiin Kuolleet lehdet.  Aki Kaurismäki on aikoinaan vieraillut leffakerhossa, pääosanäyttelijät ovat kiertäneet maailmaa, joten heille suotiin rauha, eikä tuotannosta päässyt tekijöitä vierailulle. Kuten lopputeksteistä on luettavissa, elokuvan tekoon tarvitaan paljon henkilöitä tekemään taustalla erilaisia töitä sekä väkeä joukkokohtauksiin. Niinpä leffakerhon vetäjä Timo Malmi astui sivuun ja kutsui paikalle elokuvassa esiintyvän elokuva-avustajan Timo Malmin, joka kertoi kokemuksiaan avustajana toimimisestaan.

Timolla on n. 10 sekunnin rooli seisoa jalkakäytävällä katselemassa kadun tapahtumaa. Aki oli ehdottanut roolia Timolle ja niin hän syyskesän aamuna oli mennyt kuvauspaikalle Helsinkiin. Ko. oton odottaminen kesti useita tunteja kuten asiaan kuuluu. Aki Kaurismäen elokuvissa kuitenkaan ei usein oteta kohtauksesta monta ottoa, mutta Timo pääsi kokemaan toisen oton. Ensimmäisessä ei Timon katse ollut kohdistunut ihan oikein. Toisessakaan ei katse mennyt tarpeeksi alas, mutta se kelpasi. Timolla ei ollut vuorosanoja, vieressä seisonut Erkki Astala sen sijaan sai sanoa muutaman sanan. Palkkio suorituksesta ei ollut kuulemma suuri, muutama kymppi tuli tilille.

teksti Merja Lehtonen